Olen omasta mielestäni ylittänyt väitöskirjamatkan puolivälin. Ajattelin, että viimeinen artikkeli on helppo, kun on takana jo kokemusta tekemisestä. Artikkeli vain pakettiin, että pääsen yhteenvedon kimppuun. Luonnollisesti visio ei vastannut todellisuutta, koska täällä aherretaan kolmannen artikkelin analyysia ties kuinka monetta kertaa uudelleen ja uuden näkökulman siivittämänä. Aiempien artikkelien mukana pyörivät haasteet toistuvat ajattelussa edelleen. Tietysti sillä erotuksella, että nyt kaiken pohdintaan ei tarvitse käyttää viikkoja vaan uskon jo huomattavasti vähemmällä, että artikkelin aihe vaatii kohdentamista ja kirkastamista. Minä, kun olen ”erikoistunut” erilaisiin luetteloihin ja oleellisempaa olisi tulosten tarkempi tulkinta/kuvaus.

Entä se yhteenveto? Senkin ajattelin, että aloittamista vaille valmis. Nyt, kun hahmottelen tuota yhteenvetoa, olen alkanut ymmärtämään senkin työmäärän. Luulisi, että kaikki se lukeminen ja pohdinta olisi jo selkärangassa, mutta eihän tämä näin helposti mennyt. Nyt on aika käydä uudelleen läpi sitä, mitä olen matkan varrella pohtinut ja saattaa siitä kasaan jonkinlainen järkevä kokonaisuus. Ehkä omalla kohdalla helpottaa kuitenkin se, että aineisto on sama kaikissa artikkeleissa.

Luulen silti, että tämä valtava muistivihkojen ja muistikirjojen vuori (jonka keskellä istun) auttaa minua kulkemaan läpi koko prosessin. Olen itselleni kiitollinen siitä, että olen matkan varrella kirjoittanut enemmän kuin tarpeeksi asioita muistiin. On niitä tarpeellisia ajatuksia, paljon sellaista keskeneräistä, hirveä määrä kysymyksiä, puhumattakaan niistä tarpeettomista kirjoituksista. Toki olen ajatellut, että mikään ei ehkä lopulta olekaan tarpeetonta vaan osa ajatteluprosessia. On käsitteiden määrittelyjä, teorioiden avaamista, analyysimenetelmäpohdintoja. Kaikkea löytyy epäonnistuneista kokeiluista pieniin onnistumisen kokemuksiin. Kaikkien tekstien erilaiset versiohistoriat löytyvät myös koneelta ja ulkoiselta kovalevyltä. Iski nimittäin jossain vaiheessa projektia hätä päälle, että entä jos kone puhaltaa sen kuuluisan viimeisen savun pihalle ja kaikki ei-pilvessä oleva katoaa.

Tarvitsee vain jäsentää ja kirjoittaa ajatukset ja muistiinpanot sieväksi yhteenvedoksi. Niin ja kirjoittaa viimeinen artikkeli loppuun, tehdä arviointikierroksella oleviin artikkeleihin korjauksia, suorittaa puuttuvia kursseja (kaikki eivät olletkaan kasassa), käydä esittelemässä työtä, lukea valtava määrä projektia edistäviä (ja muuten vain mielenkiintoisia) kirjoituksia…ehkä en olekaan vielä yli puolen välin. Pohtii ”pieni tutkija” hikikarpalo otsallaan ja jatkaa kolmannen artikkelin tulososion kirjoittamista.

Ystävällisin terveisin

Katri Helena