Mitä oikeastaan tutkin? Väitöskirjamatkalla on pitänyt pysähtyä kertomaan useasti, mitä oikeastaan tutkin ja välillä jopa itsekin pohdiskelen, mitä tässä tapahtuu. Oma pohjakoulutus on kasvatustieteessä ja luokanopettajuudessa, joten väitöskirjan lähtökohtanakin on kasvatustieteellinen opettajuustutkimus, mutta ei ehkä sellaisessa perinteisessä muodossa. Opettajuutta kun usein tarkastellaan opettajan oman toimijuuden, identiteetin sekä opettajankoulutuksen kautta. Opettajuustutkimus painottuu ymmärrettävästi opettajien omiin ajatuksiin ja arjen koulutyöhön.  

Omassa tutkimuksessani taas lähestyn peruskoulun opettajuutta niin sanotusti ulkoisesti ja tarkastelemalla, miten opettajuutta määritellään peruskoulun tai opettajankoulutuksen ulkopuolelta. Aluksi ajatukseni oli median välittämissä käsityksissä ja mitä enemmän omaa tutkimustani teen, sitä enemmän houkuttaa myös tuo median tuottama kuvaus. Mikään ei toki estä palaamasta tähän myöhemmin. Tällä hetkellä keskityn kuitenkin yhteiskunnallisesti ja poliittisesti rakentuvaan opettajuuteen ja opettajan työhön. Opettajien yhteiskunnallista vaikuttamista ja toimijuutta on tarkasteltu laajemminkin, mutta oma tutkimukseni lähestyy aihetta eri kulmalta. Poliittisesti määrittyvää ja rakentuvaa opettajuutta olisi mahdollisuus lähestyä myös erilaisten politiikkadokumenttien tai vaikka poliittisten linjausten kautta, mutta oma kiinnostukseni painottuu eduskunnan kyselytunteihin ja kyselytuntipuheen tarkasteluun. Samalla on kuitenkin todettava, että tutkimusaiheeni on vienyt minut vahvasti politiikkadokumenttien ja poliittisten linjausten maailmaan. Lisäksi kyselytunnit saavat runsaasti mediahuomiota eli täysin median ulkopuolella ei olla tässäkään ajattelussa.

Alun perin tarkoitus oli tarkastella sekä peruskoulua että toista astetta, mutta ihan jo aineiston hallittavuuden vuoksi olen päätynyt peruskouluun. Kyselytuntien puheissa huomioni kiinnittyi vahvasti peruskouluun ja siihen liittyviin huoliin. Voi toki olla, että tulee seurattua ammatin puolesta tiettyjä uutisia tarkemmin, mutta näyttäisi, että viime aikoina koulutuksen uutisoinnissa palstatilaa on vienyt peruskoulu ja siihen kytkeytyvät haasteet. Toinen aste ja varhaiskasvatus ovat kuitenkin mediatekstien lisäksi suuntia, joihin olisi tulevaisuudessa mahdollisuus tähdätä tutkimuksellisesti. Puhumattakaan niistä monista muista ideoista, joita oma tutkimustyö on tuottanut jatkotutkimuksia silmällä pitäen.

Näin ollen tutkin peruskoulun opettajuudesta muodostuneita käsityksiä, kyselytuntien koulutuspoliittista puhetta ja näiden yhdistelmää. Montaa kuulijaa/lukijaa haastaa ajatus, että kyse ei ole opettajien käytännön työn tarkastelusta vaan poliittisessa puheessa rakentuvista käsityksistä. Tämä on herättänyt muun muassa opettajissa pohdintaa siitä, miksi en tutki suoraan opettajien mielipiteitä tai opettajien arjen peruskoulutyötä. Miten muut kuin opettajat voivat ymmärtää, mitä peruskoulussa tarvitaan ja miten perusopetus parhaiten toimii? Minua kiinnostavat kuitenkin erilaisten puheiden kautta muodostuvat näkökulmat ja merkitykset – se, miten muut näkevät opettajuuden. Kansanedustajien puheilla ja käsityksillä on erityistä koulutuspoliittista merkitystä jo eduskunnan perustehtävien, lakien säätämisen ja rahoituksen kohdentamisen, kautta.

Ystävällisin terveisin

Katri Helena