Olen ollut oppimisen kanssa tekemisissä ammattieni puolesta noin 20 vuotta ja jos oma oppimisen polku otetaan mukaan, niin onhan siinä. Yleensä olen pohdiskellut toisten oppimista ja sitä, miten yksilöllisesti saan toisen ymmärtämään käsillä olevan asian. Vielä parempi, jos saan ymmärrykstä toiselle johdattelemalla häntä hänen omien oivallustensa kautta.

Nyt väitöskirjan myötä olen joutunut tai päässyt tuumailemaan omaa oppimista tarkemmin ja nimenomaan ymmärtämistä. Oma ymmärtäminen vaatii aina asioiden kirjoittamista ja kaavioiden piirtämistä ja tapani jäsentää väitöskirjani edistymistä on muistiinpanojen kirjaaminen. Valtava on se tekstien määrä, jonka jo tällä hetkellä olen tuottanut, vaikka olen melko alussa tutkimukseni kanssa. Millainen on se lopullinen määrä erilaisia vihkoja ja paperipinoja ennen kuin artikkelit ovat valmiina? Käsin kirjoittaessa pääsen ymmärryksen tasolle paremmin ja voin palata kirjoitettuun tekstiin myöhemmin. On toki niitäkin hetkiä, kun kirjoitan ja kirjoitan enkä koskaan enää palaa noihin teksteihin, mutta kirjoittaminen on hahmottanut ymmärrystä päässäni. On niitäkin hetkiä, kun palaan aiemmin kirjoittamaani tekstiin enkä yhtään ymmärrä, mistä on ollut kyse. Vielä, kun oppisin tuottamaan tehokkaammin muistiinpanoista valmista tekstiä artikkelia varten, koska muistiinpanojen jäsentäminen jälkikäteen on haasteellista. Jos tätä lukee, joku, joka vielä pohdiskelee omaa ymmärtämisen tai työstämisen tapaa, suosittelen aina kirjoittamaan muistiin mistä tämä teksti on, kenen se on, onko suora lainaus vai onko omaa pohdintaa. Ja jos joku ihmettelee, että nykyisen digiajan loistavien sovellusten aikakautena kirjoitat käsin – kyllä, näin teen. Luen kirjankin mieluummin paperisena kuin koneelta ja jotenkin ymmärränkin sen sanoman näin helpommin.

Kaaviot, kuviot, kuvat? Kuten edellä mainitsin, kirjoittaminen ja erilaiset piirrokset ovat omaa tapaani hahmottaa käsiteltävää asiaa. Kaavio tai kuvio vaatii usein selventävää puhetta tai kirjoitusta ainakin sen suunnittelun alkuvaiheessa, kun ajatus ei ole sitä vielä työstänyt lopulliseen muotoonsa. Kannustan vahvasti erilaisten piirrosten, kuvioiden, kaavioiden ja taulukoiden käyttöön. On eri asia, tekeekö sitä omaa ajattelua selventämään vai kaikille esiteltäväksi. Lukija saattaa ymmärtää luettua tekstiä paremmin selkeän kaavion kautta tai kaavio vie entistä kauemmaksi tarkoitettua ajatusta. Tänä keväänä huomasin myös, että kuvion voi joskus jättää näyttämättä ja odottaa sitä hetkeä, kun se on huolellisemmin muotoiltu tai näyttää silti tiedostaen sen keskeneräisyyden. Alkuvaiheen kaaviot ja kuviot saatavat näyttää lopulta hieman hilpeiltä suhteessa viimeisteltyihin loppuun asti pohdittuihin tuotoksiin. Oman ajattelun kehittymistä kannattaa kuitenkin aina dokumentoida. Joskus ideat eivät toimi ja joskus sieltä löytyy helmi. Näin varmaan suurimmat innovaatiotkin ovat syntyneet.

Näin minä tämän ymmärrän.

Ymmärtäväisin terveisin

Katri Helena