Olen ollut oppimisen kanssa tekemisissä ammattien puolesta nyt yli 20 vuotta ja jos oma oppimisen polku otetaan mukaan, niin huomattavasti enemmän. Yleensä olen pohdiskellut toisten oppimista ja sitä, miten yksilöllisesti saan toisen ymmärtämään käsillä olevan asian. Vielä parempi, jos saa ymmärryksen toiselle johdattelemalla häntä hänen omien oivalluksiensa kautta. Muistan lukion ajoilta, kun puhuttiin oppimisesta ymmärtämisenä ja silti oma ”oppiminen” oli enemmän ulkoa opettelua eli pohdin, oliko oppimista. En pystynyt käsittämään mitä tarkoittaa ymmärtäminen. Samaa pohdiskellaan täällä kotona oman lukioikäisen pojan kanssa. Käsiteltävät asiat ovat kaukana omasta ajattelumaailmasta. Kun nyt noita lukion silloisia epäselviä asioita ihmettelee, eivät ne enää olekaan kaukana ymmärryksestä, mutta niiden saaminen omalle lapselle motivoivaan ja ymmärrettävään muotoon onkin haasteellinen tehtävä. Ymmärrän täysin sen tunteen, kun motivaatiota ei löydy. Samaan aikaan toinen yrittää opiskella kirjoituksia varten ja löytää omaa motivaatiota ja ymmärrystä – toinen tekee väitöskirjaa ja yrittää löytää ymmärrystä sen tekemiseen (motivaatiota löytyy). Pohdiskelemme kuitenkin hyvin samoja ymmärtämisen ja oppimisen teemoja. Ymmärtämättömyyden toinen ääripää on sitten tämän saman henkilön luoma ajattelun kyseenalaistaminen. Käymme päivittäin mielenkiintoisia keskusteluja ja haastamme toistemme ajattelua. Tänään olemme pohtineet mm. tekoälyn toimintaa, uuden luomista, mikä on uutta, onko mikään uutta sekä luovuuden ja älykkyyden välistä suhdetta.

Nyt väitöskirjan myötä olen joutunut tai päässyt tuumailemaan omaa oppimista tarkemmin ja nimenomaan ymmärtämistä. Oma ymmärtäminen vaatii aina asioiden kirjoittamista ja kaavioiden piirtämistä ja tapani jäsentää väitöskirjani edistymistä on muistiinpanojen kirjaaminen. Valtava on se tekstien määrä, jonka jo tällä hetkellä olen tuottanut, vaikka olen melko alussa tutkimukseni kanssa. Millainen on se lopullinen määrä erilaisia vihkoja ja paperipinoja ennen kuin artikkelit ovat valmiina? Käsin kirjoittaessa pääsen ymmärryksen tasolle paremmin ja voin palata kirjoitettuun tekstiin myöhemmin. On toki niitäkin hetkiä, kun kirjoitan ja kirjoitan enkä koskaan enää palaa noihin teksteihin, mutta kirjoittaminen on hahmottanut ymmärrystä päässäni. On niitäkin hetkiä, kun palaan aiemmin kirjoittamaani tekstiin enkä yhtään ymmärrä, mistä on ollut kyse. Vielä, kun oppisin tuottamaan tehokkaammin muistiinpanoista valmista tekstiä artikkelia varten, koska muistiinpanojen jäsentäminen jälkikäteen on haasteellista. Jos tätä lukee, joku, joka vielä pohdiskelee omaa ymmärtämisen tai työstämisen tapaa, suosittelen aina kirjoittamaan muistiin mistä tämä teksti on, kenen se on, onko suora lainaus vai onko omaa pohdintaa. Ja jos joku ihmettelee, että nykyisen digiajan loistavien sovellusten aikakautena kirjoitat käsin – kyllä, näin teen. Luen kirjankin mieluummin paperisena kuin koneelta ja jotenkin ymmärränkin sen sanoman näin helpommin.

Kaaviot? Kuten edellä mainitsin, kirjoittaminen ja kaaviot ovat omaa tapaani hahmottaa käsiteltävää asiaa. Kaavio vaatii usein selventävää puhetta tai kirjoitusta ainakin kaavion suunnittelun alkuvaiheessa, kun ajatus ei ole sitä vielä työstänyt lopulliseen muotoonsa. Kannustan aina vahvasti erilaisten piirrosten, kuvioiden, kaavioiden ja taulukoiden käyttöön. On eri asia, tekeekö sitä omaa ajattelua selventämään vai kaikille esiteltäväksi. Lukija saattaa ymmärtää luettua tekstiä paremmin selkeän kaavion kautta tai kaavio vie entistä kauemmaksi tarkoitettua ajatusta. Tänä keväänä huomasin myös, että kaavion voi joskus jättää näyttämättä ja odottaa sitä hetkeä, kun se on huolellisemmin muotoiltu tai näyttää silti tiedostaen sen keskeneräisyyden. Alkuvaiheen kaaviot ja kuviot saatavat näyttää lopulta hieman hilpeiltä suhteessa viimeisteltyihin loppuun asti pohdittuihin tuotoksiin. Oman ajattelun kehittymistä kannattaa kuitenkin aina dokumentoida. Joskus ideat eivät toimi ja joskus sieltä löytyy helmi. Näin varmaan suurimmat innovaatiotkin ovat syntyneet.

Näin minä tämän ymmärrän.

Ymmärtäväisin terveisin Katri